1. syyskuuta 2026

[{'type': 'text/html', 'language': None, 'base': 'https://www.terveydeksi.fi/osasto/terveys-ja-hyvinvointi/feed/', 'value': '\n\n\n\n

Fyysisesti raskas työ ei ehkäise dementiaa

\n\n\n\n

Vapaa-ajan liikunta on yhdistetty pienempään muistisairauksien riskiin, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan fyysisesti kuormittavalla työllä on päin vastainen vaikutus.

\n\n\n\n

\n\n\n\n

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

\n\n\n\n

Vapaa-ajan liikunta liittyy pienempään muistisairauksien riskiin, mutta työssä tapahtuva tai työmatkaliikunta eivät välttämättä vaikuta samoin. Tuoreen meta-analyysin tulokset viittaavat siihen, että liikunnan yhteys muistisairauksiin voi riippua siitä, missä yhteydessä se tapahtuu.

\n\n\n\n

Tiedot käyvät ilmi 74 tutkimuksen aineistot ja yli 4 miljoonan aikuisen tiedot kattavasta meta-analyysista. Tutkimusten seuranta-ajat olivat keskimäärin kymmenen vuoden luokkaa, ja niiden aikana yhteensä 64 000 osallistujaa sairastui dementiaan.

\n\n\n\n

Vapaa-ajan liikuntaa harrastavat sairastuivat dementiaan neljänneksen epätodennäköisemmin kuin vain vähän vapaa-ajallaan liikkuvat, tulokset osoittivat.

\n\n\n\n

Työperäinen fyysinen aktiivisuus ja työmatkaliikunta eivät liittyneet pienempään dementiariskiin, vaan meta-analyysissa niiden havaittiin keskimäärin liittyvän suurempaan riskiin. Näyttö perustui kuitenkin melko vähäiseen tutkimusmäärään etenkin työmatkaliikunnan osalta.

\n\n\n\n

Eriarvoisuus vaikuttaa tuloksiin

\n\n\n\n

Tulokset vahvistavat näyttöä vapaa-ajan liikunnan ja dementiariskin yhteydestä, mutta herättävät myös kysymyksiä työssä ja työmatkalla tapahtuvan fyysisen kuormituksen vaikutuksista. Fyysisesti raskas työ voi olla hyvin yksipuolista ja kuormittavaa, ja tutkimusten mukaan se usein liittyy myös alhaisempaan sosioekonomiseen asemaan ja moniin riskitekijöihin, jotka saattavat suurentaa dementiariskiä. Työmatkaliikunta sekään ei kaikissa maissa automaattisesti tarkoita esimerkiksi vapaaehtoista pyöräilyä toimistolle, vaan voi olla käytännön sanelema pakko pienituloisille.

\n\n\n\n

Tutkijat huomauttavat, etteivät etenkään työ- ja työmatkaliikuntaa koskevat tutkimukset olleet kovin korkealaatuisia ja niiden yhteyksiä dementiariskiin pitäisi selvittää lisää paremmissa ja suuremmissa tutkimuksissa. Globaalisti ihmiset ovat myös hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, millaiset mahdollisuudet heillä on vapaa-ajan liikuntaan ja millaista fyysinen rasitus töissä on.

\n\n\n\n

\n\n\n\n\n\n\n\n

'}]

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

27. elokuuta 2026

[{'type': 'text/html', 'language': None, 'base': 'https://www.terveydeksi.fi/osasto/terveys-ja-hyvinvointi/feed/', 'value': '\n\n\n\n

Endometrioosilla yhteys tyypin 2 diabetekseen

\n\n\n\n

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on lähes puolet suurempi naisilla, jotka sairastavat endometrioosia. Syynä voi olla endometrioosiin liittyvä pitkäaikainen tulehdustila.

\n\n\n\n

\n\n\n\n

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

\n\n\n\n

Endometrioosia potevat naiset saattavat olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan riski havaitaan etenkin tiettyjä endometrioosin alatyyppejä sairastavilla.

\n\n\n\n

Endometrioosin suomenkielinen nimi on kohdun limakalvosirottuma. Siinä kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla.

\n\n\n\n

Tutkimuksessa hyödynnettiin lähes 3 miljoonan naisen terveysrekisteritietoja vuosilta 1996–2021. Keskimäärin 11-vuotisen seurannan aikana noin 100 000 naisella todettiin endometrioosi.

\n\n\n\n

\n

Endometrioosia sairastaa noin joka kymmenes nainen.

\n

\n\n\n\n

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana oli lähes puolet suurempi naisilla, joilla todettiin endometrioosi. Riski oli vielä suurempi naisilla, joiden endometrioosi oli epätyypillinen ja sijaitsi esimerkiksi lantion ulkopuolella. Myös premenopausaaliset sekä naiset, joiden painoindeksi oli alle 30, olivat suurentuneessa sairastumisvaarassa, jos heillä oli endometrioosi.

\n\n\n\n

Tutkimuksen aineistosta ei voi päätellä, mistä endometrioosin ja tyypin 2 diabeteksen yhteys johtuu, mutta endometrioosiin liittyvä pitkäaikainen tulehdustila on yksi mahdollinen selitys. Lisäksi monet muutkin seikat ovat kuitenkin voineet vaikuttaa tuloksiin.

\n\n\n\n

\n\n\n\n'}]

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

12. elokuuta 2026

[{'type': 'text/html', 'language': None, 'base': 'https://www.terveydeksi.fi/osasto/terveys-ja-hyvinvointi/feed/', 'value': '\n\n\n\n

Teksti Janita Virtanen
Kuva Istock

\n\n\n\n\n\n\n

Entistä useampi nuori mies epäilee itsellään testosteronivajetta ja hakeutuu sen vuoksi jopa tutkimuksiin asti. Testosteroniarvojen mittauttaminen on helppoa ilman lääkärin lähetettä, ja tällaisten verikokeiden tekeminen on lisääntynyt paljon viime vuosina, kuvailee HUSin endokrinologian klinikan osastonylilääkäri, dosentti Satu Vehkavaara.

\n\n\n\n

– On huolestuttava ilmiö, että tehdään tällaisia tutkimuksia ilman, että mietitään, onko siihen todella syytä tai voisivatko oireet oikeasti edes selittyä mahdollisella testosteronipuutteella.

\n\n\n\n

Vehkavaaran mukaan testosteronivaje on äärimmäisen harvinainen alle 40-vuotiailla miehillä – ja varsinkin silloin, jos kyse on terveestä ja normaalipainoisesta miehestä.

\n\n\n\n

Vehkavaara arvioi, että nuorten miesten huoli testosteronivajeesta ja tarve mitata testosteroniarvoja voi juontaa juurensa siitä, että tietyt yleisoireet – kuten jaksamattomuus, väsymys, mielialaongelmat ja erektiohäiriöt – yhdistetään vahvasti nimenomaan testosteronivajeeseen. Myös sosiaalinen media saattaa tukea tätä ajatusta.

\n\n\n\n

– Tällaiset yleisoireet kertovat äärimmäisen harvoin testosteronipuutoksesta.

\n\n\n\n

\n

”Mitä enemmän miehellä on ylipainoa, sitä matalammat hänen testosteronitasonsa usein ovat.”

\n

\n\n\n\n

Vehkavaara huomauttaa, että todelliseen testosteronivajeeseen liittyvät aina hyvin spesifit seksuaalioireet: seksuaalisen halukkuuden väheneminen, aamuerektioiden heikkeneminen tai häviäminen sekä erektiohäiriöt. Jos seksuaalioireita ei ole, kyse ei ole testosteronivajeesta eikä testosteroniarvoa ole tarpeen mitata.

\n\n\n\n

– Jos ei ole näitä klassisia testosteronin puutosoireita, mutta testosteroni on viitealueen alarajoilla tai jopa alle viitearvon, hyvin harva hyötyy testosteronihoidosta.

\n\n\n\n

Vehkavaara huomauttaa, että etenkin nuoret miehet saattavat olla liian armottomia itseään kohtaan ajoittaisten erektio-ongelmien suhteen. Erektiohäiriöt ovat hyvin yleisiä ja yleensä ohimeneviä, mutta huoli oireista voi jopa ylläpitää ja pitkittää oireilua.

\n\n\n\n

– Varsinkin nuorten miesten erektiohäiriöihin liittyy hirveän usein psyykkisiä komponentteja, ja ensisijaisesti pitäisikin aina miettiä muita kuin testosteronipuutteeseen liittyviä syitä.

\n\n\n\n\n\n\n\n

Ylipaino, univaje ja liikkumattomuus laskevat testosteronitasoa

\n\n\n\n

Jos nuori mies kärsii väsymyksestä, jaksamattomuudesta, mielialaongelmista ja seksuaalioireista, ensisijaisesti syytä tulisi aina etsiä elämäntavoista.

\n\n\n\n

Mitä enemmän miehellä on ylipainoa, sitä matalammat hänen testosteronitasonsa usein ovat. Testosteronin viitearvot ovat niin laajat, että yleensä myös ylipainoisen miehen matalammat arvot mahtuvat viitearvojen sisälle, kun taas normaalipainoisella arvot ovat useammin ylempänä asteikossa.

\n\n\n\n

Muita testosteronitasoa laskevia syitä ovat esimerkiksi epäterveelliset ruokailutottumukset, liian vähäinen uni, liikkumattomuus, stressaava työ, hoitamaton uniapnea sekä päihteiden – etenkin alkoholin ja nuoremmissa ikäryhmissä myös marihuanan – käyttö

\n\n\n\n

– Nämä kaikki voivat vaikuttaa miehen jaksamiseen ja aiheuttaa testosteronivajeelle tyypillisiä oireita.

\n\n\n\n

Vaihtoehtoisesti myös ylikunto ja liiallinen liikkuminen voivat laskea testosteronitasoa.

\n\n\n\n

– Tässä on sama asia kuin naisilla: jos on liian rasittunut ja ylikunnossa, kuukautiset jäävät pois. Testosteronin lasku on terveille miehille viesti, että älä lisäänny, ja taso korjaantuu, kun kuormitus helpottaa.

\n\n\n\n

Jos testosteronivajeeseen sopivat oireet johtuvat elämäntapasyistä, ratkaisu ei suinkaan ole testosteronikorvaushoito, vaan elämäntapojen korjaaminen.

\n\n\n\n

– Toki elämäntapojen parantaminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta luulisi, että nuoret ihmiset olisivat siihen motivoituneita, kun he saavat tiedon, että he voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa omaan jaksamiseensa ja testosteronitasoonsa – sekä ennen kaikkea niihin riskeihin, jotka yleensä kasaantuvat pielessä olevien elämäntapojen kautta.

\n\n\n\n

\n\n\n\n\n\n\n\n

Rakenteelliset syyt ovat harvinaisia

\n\n\n\n

Vehkavaara korostaa, että viitearvojen alla olevan testosteronitason syy pitää aina selvittää.

\n\n\n\n

– Esimerkiksi vakavat krooniset sairaudet vaikuttavat myös testosteronipitoisuuksiin.

\n\n\n\n

Myös tietyt lääkkeet voivat olla selkeä selitys mataliin testosteronitasoihin nuorillakin miehillä. Tällaisia ovat esimerkiksi vahvat kipulääkkeet.

\n\n\n\n

Vehkavaara huomauttaa, että huolestuttavasti yleistynyt kuntodopingin käyttö ja anaboliset steroidit vaikuttavat testosteronitasoihin niin, että käytön lopettamisen jälkeen oma testosteronituotto on lamassa ja toipumiseen voi mennä useita kuukausia.

\n\n\n\n

Matalan testosteronitason taustalla voi olla lisäksi harvinaisia rakenteellisia syitä, jotka usein ovat jo tiedossa aikuisuuteen mennessä.

\n\n\n\n

– Kiveksessä on voinut olla kehityksen häiriö, kivestulehdus, vamma tai kiertymä. Vielä harvinaisempi syy on aivolisäkkeen sairaus. Jos testosteronivajeen taustalla ei ole tällaisia syitä, syy on aina toiminnallinen, eli joku aiemmin mainituista asioista.

\n\n\n\n

Testosteroni laskee iän myötä, mutta esimerkiksi terveiden ja normaalipainoisten 70-vuotiaiden parissa testosteronivajetta on vain noin viidellä prosentilla. Sen sijaan ylipainoisilla ja kroonisista sairauksista kärsivillä testosteronivajeen riski on ikääntyessä moninkertainen.

\n\n\n\n

– Kaikilla miehillä testosteroni rupeaa hiljalleen laskemaan 40 ikävuoden jälkeen, mutta terveillä miehillä se pysyy kyllä iän mukaisissa viitearvoissa. Miehillä ei ole samanlaista menopaussia kuin naisilla. Naisilla munasarjat lopettavat toimintansa ja sillä selvä, mutta terveillä ja normaalipainoisilla miehillä kivekset toimivat vaikka kuinka iäkkääksi asti.

\n\n\n\n

Hoitoa miettiessä pitää punnita hyötyjä ja haittoja

\n\n\n\n

Jos nuoren miehen testosteronitaso laskee alle viitearvojen, kyse on usein ohimenevästä asiasta. Tästä syystä testosteronikorvaushoidon aloittamisen edellytyksenä on, että arvot ovat olleet matalat useammassakin mittauksessa.

\n\n\n\n

Jos testosteronitaso pysyy viitearvojen alapuolella ja mies kärsii testosteronivajeelle tyypillisistä seksuaalioireista, joille ei löydy selkeää selitystä esimerkiksi elämäntavoista, testosteronikorvaushoito voidaan aloittaa.

\n\n\n\n

Hedelmällisyysiässä olevien miesten osalta hoidon aloittamista tulisi aina punnita erityisen tarkkaan.

\n\n\n\n

– Jos on perheenlisäystoiveita lähivuosina, hoitoa ei tulisi aloittaa. Hoito lamaa oman testosteronituoton ja kestää aikansa, ennen kuin se lähtee uudelleen käyntiin hoidon lopettamisen jälkeen.

\n\n\n\n

Vehkavaara toivoo, että suomalaiset ammattilaiset eivät määrää testosteronikorvaushoitoa liian matalalla kynnyksellä, sillä jos taustalla onkin elämäntapasyitä, potilaalle tulee hoidosta yleensä vain haittoja.

\n\n\n\n

– Ikääntyvillä miehillä taas pitää aina muistaa eturauhasasiat, eli eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, ja se on testosteronista riippuvainen.

\n\n\n\n

Kun kyse on todellisesta testosteronivajeesta, hoito on Vehkavaaran mukaan yleensä hyvin kiitollista – ja usein myös hyvin pitkäaikaista.

\n\n\n\n

\n\n\n\n

'}]

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla