TERVETULOA TOHOLAMMIN APTEEKKIIN

13. syyskuuta 2019

D-vitamiinin on ajateltu olevan kalsiumin ohella edellytys luuston terveydelle ja vahvuudelle, mutta viimeaikaiset tutkimustulokset ovat kyseenalaistaneet käsityksen. Samaan suuntaan viittaavat myös tuoreet kanadalaistulokset, joiden perusteella hyvinkään suuret D-vitamiiniannokset eivät vahvistaneet luustoa kolmen vuoden päivittäisessä käytössä.

Tulokset julkaistiin arvostetussa JAMA-lehdessä, ja ne perustuvat 311 terveen 55–70-vuotiaan seurantatietoihin. Osana tutkimusta osallistujat saivat joko 400 IU:n, 4 000 IU:n tai 10 000 IU:n D3-vitamiiniannoksen päivittäin kolmen vuoden ajan. Käytetyt annokset ovat mikrogrammoiksi muutettuna 10, 100 ja 250 mikrogrammaa. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli D-vitamiinin huomattava vajaus.

Luumittausten perusteella kaikki annoskoot suurensivat veren D-vitamiinipitoisuutta, mutta 4 000:n ja 10 000:n IU:n annokset eivät parantaneet luiden tiheyttä eivätkä lisänneet luiden vahvuutta verrattuna 400 IU:n annokseen, tutkijat kirjoittavat.

Tulokset viittasivat päinvastoin jopa siihen, että suuria annoksia saaneiden luutiheys väheni aavistuksen enemmän kuin pienimmän annoksen saaneiden. Tältä osin tuloksia kannattaa kuitenkin tulkita varoen.

Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena siitä, että suuret D-vitamiiniannokset ovat todennäköisesti tehottomia luiden haurastumisen ehkäisyssä eikä niitä siksi kannattaisi tähän tarkoitukseen syödä. On kuitenkin mahdollista, että tulokset olisivat toisenlaisia potilailla, joilla on selvä D-vitamiinin vajaus tai jo todettu osteoporoosi eli luukato. Tulokset eivät myöskään sulje pois D-vitamiinin muita mahdollisia terveysvaikutuksia.

Nykyisten suomalaissuositusten mukaan aikuisten olisi hyvä saada D-vitamiinia päivittäin ainakin 10 mikrogrammaa ja yli 75-vuotiaiden 20 mikrogrammaa. Myös lapsille suositellaan D-vitamiinilisiä.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

10. syyskuuta 2019

Psykoottinen masennus on vakava masennustila, johon liittyy harhaluuloja ja aistiharhoja. Sitä hoidetaan muun muassa masennus- ja psykoosilääkityksellä, mutta usein psykoosilääkitys lopetetaan akuuttien oireiden mentyä ohi. Tuoreen tutkimuksen perusteella lääkitystä olisi kuitenkin hyvä jatkaa, jotta oireet eivät uusiutuisi.

Tutkimukseen osallistui 126 psykoottiseen masennukseen sairastunutta, joita hoidettiin 12 viikon ajan olantsapiini-psykoosilääkkeellä sekä sertraliini-masennuslääkkeellä. Tämän jälkeen potilaat satunnaistettiin joko jatkamaan olantsapiinilla tai vaihtamaan lumevalmisteeseen. Kaikki osallistujat jatkoivat sertraliinilääkityksellä koko 36-viikkoisen seurannan ajan.

Osallistujien oireet olivat helpottaneet alkuperäisen hoidon ansiosta, mutta osalla ne palasivat myöhemmin. Psykoottisten oireiden uusiutuminen oli kuitenkin harvinaisempaa olantsapiinilääkityksellä jatkaneilla. Heistä joka viidennen oireet uusiutuivat, kun lumevalmistetta saaneista joka toinen sairastui uudelleen.

Tutkijoiden havainnot viittaavat psykoosilääkityksen jatkamisen voivan ehkäistä monien potilaiden psykoosioireiden uusiutumista. Käytännössä lääkitystä pitäisi jatkaa kolmella potilaalla, jotta yhden oireet eivät uusiutuisi, tutkijat laskivat. Olantsapiinilääkitys ei ole vailla haittavaikutuksia, joten lääkityksen kestoa pohtiessa pitäisi huomioida potilaan muu terveydentila. Tässä tutkimuksessa lääkityksellä jatkaneiden paino nousi ja vyötärön ympärys kasvoi enemmän kuin verrokkien.

Psykoottinen masennus tarkoittaa vakavaa masennustilaa, johon liittyy psykoottisia oireita. Potilas voi esimerkiksi olla vakuuttunut tehneensä vakavan rikoksen tai aiheuttaneensa jonkin tulevan katastrofin. Suomessa sitä hoidetaan ensisijaisesti sähköhoidolla, mutta myös lääkkeillä.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

5. syyskuuta 2019

Liikunta ja fyysinen aktiivisuus antavat lisää elinvuosia riippumatta siitä, miten paljon liikuntaa harrastaa. Tuoreen katsaustutkimuksen perusteella hyödyt toki kasvavat, kun liikkuu enemmän, mutta jo varsin vähäinen aktiivisuus on parempaa kuin passiivisuus.

Liikunnan terveyshyödyt on tiedetty tätäkin ennen, mutta nyt julkaistut tulokset vahvistavat näyttöä entisestään ja vihjaavat vaikutusten olevan todennäköisesti suurempia kuin on ajateltu. Tulokset perustuvat kahdeksan aikaisemman tutkimuksen ja 36 000 keskimäärin 63-vuotiaan tietoihin.

Analyysiin kelpuutettiin vain laadukkaita tutkimuksia, joissa osallistujien fyysistä aktiivisuutta oli mitattu askelmittareilla. Näin tulokset ovat luotettavampia kuin tutkimuksissa, joissa osallistujat itse arvioivat aktiivisuuttaan.

Kun tutkijat yhdistivät tiedot osallistujien aktiivisuudesta ja kuusivuotisen seurannan aikana sattuneista kuolemantapauksista, he havaitsivat kuolleisuuden tasaisesti pienenevän mitä enemmän henkilö liikkui. Vastaavasti suuren osan päivästä paikallaan pysyttelevien kuolleisuus oli muita suurempaa. Riskit alkoivat näkyä, kun fyysisesti passiivista aikaa oli yli kymmenen tuntia päivässä.

Verrattuna vähiten liikkuviin vain hieman enemmän liikkuvien riski menehtyä seurannan aikana oli lähes puolet pienempi ja eniten liikkuvien riski jopa 70 prosenttia pienempi. Yli kymmenen tuntia päivästä fyysisesti passiivisesti viettävät puolestaan menehtyivät noin kolme kertaa todennäköisemmin kuin aktiivisimmat.

Tulokset viittaavat siihen, että liikunnan hyötyjä voi saada, vaikka ei kykenisi liikkumaan liikuntasuositusten vaatimia määriä. Nykyisten suomalaissuositusten mukaan aikuisten olisi hyvä harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä, ainakin 150 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa, kuten juoksua, 75 minuuttia viikossa.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla