8. syyskuuta 2026

[{'type': 'text/html', 'language': None, 'base': 'https://www.terveydeksi.fi/osasto/terveys-ja-hyvinvointi/feed/', 'value': '\n\n\n\n

Ummetuksella yhteys sydänvaivoihin

\n\n\n\n

Tuoreen tutkimuksen mukaan ummetuksesta kärsivät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin noin kolmanneksen todennäköisemmin kuin muut.

\n\n\n\n

\n\n\n\n

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Ingimage

\n\n\n\n

Ummetuksesta kärsivät saattavat olla muita alttiimpia sydämen vajaatoiminnalle ja monille muille sydänoireille, tuore japanilaistutkimus osoittaa. Ummetusta voikin mahdollisesti pitää yhtenä sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä.

\n\n\n\n

Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 1,5 miljoonan keskimäärin 63-vuotiaan japanilaisen terveysrekisteritietoja vuosilta 2014–2022. Noin 12 prosentilla osallistujista oli diagnosoitu ummetus ennen seurannan alkua.

\n\n\n\n

Ummetuksesta kärsivät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin noin kolmanneksen todennäköisemmin kuin muut osallistujat. Tämä havaittiin sen jälkeen, kun analyysissa huomioitiin monia tunnettuja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Erityisesti yhteys koski sydämen vajaatoimintaa, mutta myös sydäninfarktien, aivoverenkiertohäiriöiden ja eteisvärinän riskit olivat suurempia ummetusta poteneilla.

\n\n\n\n

Ponnistelu kohottaa verenpainetta

\n\n\n\n

Samaan viittaavia tuloksia on saatu aiemminkin, mutta ummetuksen lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa yhteyksiin. Ennen lisätutkimuksia havaintoja kannattaakin tulkita varoen.

\n\n\n\n

Tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta ummetus saattaa kohottaa verenpainetta etenkin, jos ulostaminen vaatii kovaa ponnistelua. On myös mahdollista, että ummetukseen liittyy suoliston mikrobiomin muutoksia, jotka saattavat johtaa tulehdustiloihin ja sitä kautta suurentaa sydänriskejä.

\n\n\n\n

\n\n\n\n'}]

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

7. syyskuuta 2026

[{'type': 'text/html', 'language': None, 'base': 'https://www.terveydeksi.fi/osasto/terveys-ja-hyvinvointi/feed/', 'value': '\n\n\n\n

Olkapääkuvissa näkyy aina jotakin – mutta selittääkö se kivun?

\n\n\n\n

Tuore tutkimus paljastaa, että lähes kaikilla yli 40-vuotiailla löytyy olkapään kuvantamistutkimuksissa poikkeavuuksia. Yllättävää on, että löydökset ovat yhtä tavallisia kivuttomissa kuin kipeissäkin olkapäissä.

\n\n\n\n

\n\n\n\n

Teksti Taru Vanhala
Kuva Istock

\n\n\n\n

Tuore suomalaistutkimus pyrki selvittämään kuinka yleisiä poikkeavat olkapään kuvantamislöydökset ovat tavallisessa väestössä ja selittävätkö ne olkapääkipua.

\n\n\n\n

Tulos oli\xa0yksiselitteinen: yli 40-vuotiaista suomalaisista 99 prosentilla oli vähintään yksi poikkeava löydös kiertäjäkalvosimessa, neljän jänteen muodostamassa rakenteessa, joka liikuttaa ja tukee olkapäätä. Löydökset vaihtelivat lievistä rappeumamuutoksista vaikeimpaan asteeseen eli koko jänteen läpäisevään repeämään, joka todettiin 11 prosentilla. Olkanivelen nivelrikko löytyi 39 prosentilta. Löydökset lisääntyivät ja vaikeutuivat iän myötä.

\n\n\n\n

– Odotimme löydösten olevan yleisiä, mutta emme sitä, että ne olisivat käytännössä universaaleja. 99 prosenttia oli enemmän kuin osasimme aavistaa, sanoo väitöskirjatutkija\xa0Thomas Ibounig\xa0Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

\n\n\n\n

\n

”Peräti 78 prosenttia kaikista läpäisevistä repeämistä löytyi olkapäistä, joissa ei ollut lainkaan oireita.”

\n

\n\n\n\n

Tutkimukseen osallistuneiden 602 suomalaisen molemmat olkapäät kuvattiin röntgenillä ja magneettikuvauksella. Osallistujat olivat 41–76-vuotiaita, ja heidät poimittiin satunnaisesti kansallisesti edustavasta Terveys 2000 -aineistosta. Kukaan ei siis hakeutunut tutkimukseen oireiden vuoksi.

\n\n\n\n

Kipu ja löydös eivät kulje käsi kädessä

\n\n\n\n

Tutkimuksen ratkaisevin havainto koski oireita. Kiertäjäkalvosimen muutoksia oli lähes yhtä usein sekä\xa0oireilevissa\xa0että oireettomissa olkapäissä: 96 prosentissa oireettomista ja 98 prosentissa oireisista. Läpäiseviä repeämiä oli aluksi enemmän oireisissa olkapäissä, mutta ero hävisi, kun muut löydökset ja kliinisen tutkimuksen testit otettiin huomioon. Peräti 78 prosenttia kaikista läpäisevistä repeämistä löytyi olkapäistä, joissa ei ollut lainkaan oireita.

\n\n\n\n

Sama toistui nivelrikossa. Nivelrikkolöydöksistä 85 prosenttia ja vaikea-asteisista nivelrikoista 78 prosenttia todettiin oireettomissa olkapäissä.

\n\n\n\n

Tutkijoita yllätti myös se, ettei kliininen tutkimus auttanut erottamaan oireilevaa repeämää sattumalöydöksestä.

– Emme väitä, etteivätkö rakenteelliset muutokset koskaan selittäisi kipua. Joillakin potilailla ne varmasti selittävät sen. Emme vain tällä hetkellä pysty erottamaan näitä potilaita siitä suuresta joukosta, jolla on sama löydös ilman oireita, Ibounig sanoo.

\n\n\n\n

Tutkijoiden mukaan syyt ovat todennäköisesti erilaisia eri ihmisillä, ja kipuun vaikuttavat rakenteen ohella kuormitus, kivun säätely hermostossa, uni, mieliala ja yleisterveys.

\n\n\n\n

– Niin kauan kuin emme osaa luotettavasti tunnistaa, kenen kipua rakenteellinen löydös selittää, potilaita ei pitäisi altistaa leikkauksille. Epävarmuuden vallitessa varovaisuus on kaikkien – niin potilaan kuin terveydenhuoltojärjestelmän etu, Ibounig pohtii.

\n\n\n\n

\n\n\n\n'}]

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

1. syyskuuta 2026

[{'type': 'text/html', 'language': None, 'base': 'https://www.terveydeksi.fi/osasto/terveys-ja-hyvinvointi/feed/', 'value': '\n\n\n\n

Fyysisesti raskas työ ei ehkäise dementiaa

\n\n\n\n

Vapaa-ajan liikunta on yhdistetty pienempään muistisairauksien riskiin, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan fyysisesti kuormittavalla työllä on päin vastainen vaikutus.

\n\n\n\n

\n\n\n\n

Teksti Uutispalvelu Duodecim
Kuva Istock

\n\n\n\n

Vapaa-ajan liikunta liittyy pienempään muistisairauksien riskiin, mutta työssä tapahtuva tai työmatkaliikunta eivät välttämättä vaikuta samoin. Tuoreen meta-analyysin tulokset viittaavat siihen, että liikunnan yhteys muistisairauksiin voi riippua siitä, missä yhteydessä se tapahtuu.

\n\n\n\n

Tiedot käyvät ilmi 74 tutkimuksen aineistot ja yli 4 miljoonan aikuisen tiedot kattavasta meta-analyysista. Tutkimusten seuranta-ajat olivat keskimäärin kymmenen vuoden luokkaa, ja niiden aikana yhteensä 64 000 osallistujaa sairastui dementiaan.

\n\n\n\n

Vapaa-ajan liikuntaa harrastavat sairastuivat dementiaan neljänneksen epätodennäköisemmin kuin vain vähän vapaa-ajallaan liikkuvat, tulokset osoittivat.

\n\n\n\n

Työperäinen fyysinen aktiivisuus ja työmatkaliikunta eivät liittyneet pienempään dementiariskiin, vaan meta-analyysissa niiden havaittiin keskimäärin liittyvän suurempaan riskiin. Näyttö perustui kuitenkin melko vähäiseen tutkimusmäärään etenkin työmatkaliikunnan osalta.

\n\n\n\n

Eriarvoisuus vaikuttaa tuloksiin

\n\n\n\n

Tulokset vahvistavat näyttöä vapaa-ajan liikunnan ja dementiariskin yhteydestä, mutta herättävät myös kysymyksiä työssä ja työmatkalla tapahtuvan fyysisen kuormituksen vaikutuksista. Fyysisesti raskas työ voi olla hyvin yksipuolista ja kuormittavaa, ja tutkimusten mukaan se usein liittyy myös alhaisempaan sosioekonomiseen asemaan ja moniin riskitekijöihin, jotka saattavat suurentaa dementiariskiä. Työmatkaliikunta sekään ei kaikissa maissa automaattisesti tarkoita esimerkiksi vapaaehtoista pyöräilyä toimistolle, vaan voi olla käytännön sanelema pakko pienituloisille.

\n\n\n\n

Tutkijat huomauttavat, etteivät etenkään työ- ja työmatkaliikuntaa koskevat tutkimukset olleet kovin korkealaatuisia ja niiden yhteyksiä dementiariskiin pitäisi selvittää lisää paremmissa ja suuremmissa tutkimuksissa. Globaalisti ihmiset ovat myös hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, millaiset mahdollisuudet heillä on vapaa-ajan liikuntaan ja millaista fyysinen rasitus töissä on.

\n\n\n\n

\n\n\n\n\n\n\n\n

'}]

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla